Blogihiljaisuus...

Huhhuh. 

Miten voi olla että viime päivitys oli viime vuoden kesäkuussa.. 

Kommenteissa joku epäili että mulle on tullut "uus komento" oleskeluluvan saamisen jälkeen. Ei sentään! Uus komento on tullut miehelle.. :D

Mun voimavarat tän blogin hoitamiseen on ollut pyöreä nolla!

Oon siitä tosi pahoillani, mutta arki on tooooodella raskasta.

Silloin kun "itselle" napsahti ole, niin pitkää stressikautta seurasi tietynlainen väsähdys.

Ja kun muutenkin on oma jaksaminen kortilla niin tässä on tulos.

Mulla on sähköpostissa nyt 35 kyselyä liittyen facebook-ryhmään ja sinne pääsyyn.. 

oon vilpittömästi pahoillani kaikille joita en oo kyennyt auttamaan vertaistuen pariin. 

Ryhmässä on ollut pari kuohuntaa herättävää tietovuotoa mikä on aina erittäin kurjaa ja vaarantaa koko ryhmän toiminnan. 

Niinkuin nytkin niin, että vertaistukea jää saamatta. Ryhmäläiset ovat toivoneet että ryhmäkokoa rajoitettaisiin.

Mä oon saanut olla ryhmässä hiljaa ja oon siitä kiitollinen. 

Ryhmä "toimii itsestään" ja siskot auttaa toisiaan.

Ei oo yhtään viikkoa ettei blogi olisi ollut mielessä ja huono omatunto siitä etten oo tsekannut sähköposteja ja vastaillut niihin. Moneen kysymykseen täältä blogista toivottavasti olette löytäneet vastauksia. Ymmärrän kyllä että migri, maistraatti ja poliisi jatkavat paskaa peliään... :/ 

Hyvää kevättä kaikille <3

Hellurei ja hellät tunteet!

Toivottavasti kesänne on ollut hyvä tähän asti! 

Erään fb-ryhmäläisen sanoin, toisinaan "kaikki on paskaa paitsi kusi".

On ihan naiivia idiotismia kuvitella että jos ongelmia on ollut ennen avioliittoa sekä sen aikana, ne jostain syystä haihtuisivat savuna ilmaan kun oleskelulupa pärähtää hyppysiin! 

Täällä pyöriteltiin juhannukseen asti laskuja, peukaloita ja silmiä mutta nyt se saa luvan loppua ja jos ei tästä ala rakkauden aikakausi niin mä en ala!

Olen huomannut olevani toisesta kulttuurista tulevalle puolisolle mahdollisimman hankala valinta yhdestä erityisen merkittävästä syystä: 

Mua ei voisi vähempää kiinnostaa hänen kulttuurinsa! Mä olen avoin ja mä olen suvaitsevainen, mutta kulttuuri jossa pitäisi palata takaisin keskiajalle ei vaan kertakaikkiaan saa mun kiinnostusta ja kunnioitusta heräämään hetkeksikään.

Siispä olen ollut ja tulen olemaan näissä asioissa täysin joustamaton **sipää, mikä tarkoittaa sitä että toisen osapuolen on hylättävä, unohdettava ja haudattava kaikki mitä hän on elämänsä aikana sisäistänyt ja yritettävä muuttua hetkessä tuomitsevasta -> turvasatamaksi. 

Koska mä en tarvitse mun kumppaniltani arvostelua vaan rakkautta. 

Eikös kuulostakin helpolta? ;) 

Joten jos teilläkin kenkä hiertää, hiuksia revitään päästä tai toisen läsnäolo tuntuu enemmän kiinalaiselta vesikidutukselta kuin hellien tunteiden valtamereltä niin suosittelen rohkeasti ottamaan etäisyyttä! 

Koska niin meillä muistettiin taas että miksi mä tota toista rakastankaan <3

 

 

 

No stress

Olet saapumassa stressi -vapaalle vyöhykkeelle -

voit ottaa kivirepun selästäsi ja alkaa taas hengittää.

Edellisen blogi-päivityksen jälkeen saimme nopealla aikataululla kutsun kuulemaan miehen oleskelulupapäätös maahanmuuttovirastoon Helsinkiin.

Ja hän sai sen! Jatkuva A-oleskelulupa vuodeksi, jonka jälkeen voi hakea 4 vuoden oleskelulupaa! 

 

Vuoden jatkuvan stressin alla elämisen jälkeen olemme juhlistaneet oleskelulupaa ystävien kanssa, mutta vie aikansa ennenkuin tästä kaikesta toipuu.

Koko lupa-asia on ollut niinkuin meidän yhteinen "lapsi", joka valvottaa yöt ja vaatii huomiota ja energiaa päivisinkin. Nyt kuljetaan vielä vähän varpaillaan kun ei oikein tahdota uskoakaan että lupa todellakin tuli ja voimme keskittyä tulevaisuuden suunnitelmiin. 

 

 Toivon kaikille muille samassa tilanteessa oleville paljon voimia ja myös rohkeutta luottaa siihen rakkauteen, vaikka jatkuva stressi sitä himmentäisikin.

 

Palaillaan!

Blogi päivittyy

Blogin freesaus

Blogi koki tässä nyt pientä muodonmuutosta ja luultavasti tulee muuttumaan jatkossakin. 

 

 Pyrin tekemään blogista informatiivisempaa, mutta samalla myös kanavaa jossa jakaa yhä kokemuksia ja vertaistukea.

 

 Meidän oma tilanteemme on tällä hetkellä oikein hyvä. Kävimme perhesidekuulemisessa maahanmuuttovirastossa Helsingissä ja siitä jäi oikein hyvä fiilikset.

Kun rakkaansa kanssa on oikeista syistä yhdessä ja on oma itsensä haastattelussa niin kyllä se aitous välittyy haastattelijallekin.

Emme ole vielä saaneet oleskelulupaa mutta käsittelyajaksi sanottiinkin n. 3 kk.

Yhteishaku ammatillisiin koulutuksiin taitaa päättyä jo tällä viikolla, mikä tietysti harmittaa meitä suuresti... kunhan se oleskelulupa sieltä tulisi niin heti sitten soittelemaan oppilaitoksia läpi ja lähettelemään jälkihakemuksia, että mies saisi jalkansa jonkun koulun oven väliin.

Vaikka "hyvissä käsissä" hän nytkin jo on aikuiskoulutuskeskuksella.

 

Viikonloppuna meidät voi bongata Helsingistä paperittomien mielenosoituksen liepeiltä ja tukikonsertista :)

 Toivottavasti näen siellä monta lukijaa ;)

  

* Kanssasisarilleni pieni avunpyyntö siinä mielessä, että jos olet juuri hankkinut esteettömyystodistuksen/mennyt naimisiin/tapellut ole-hakemuksen kanssa Migrin suuntaan tms., tai sinulla on aiheeseen liittyviä hyviä linkkejä ja taitoa ja halua kirjoittaa ohjeita ym., laitathan viestiä niin voisimme koota tänne blogiin ajantasaisia ohjeita niitä etsiville.

 

 Aurinkoista viikonloppua, toivottaa Irakilaisen vaimo. 

Uusi vuosi 2017

 

 Uusi vuosi 2017

 

 

Vuosi on vaihtunut!

Blogissa on ollut hävettävän hiljaista koko loppuvuoden, katsotaan saanko asiaa enää korjattua. Facebookin vertaistukiryhmä on niin mahtava että tarve purkaa asioita blogiini on täysin tyrehtynyt. 

Mutta se ei haittaa mitään, se on vain ja ainoastaan hyvä merkki! Aion kuitenkin pitää blogin "elossa" jatkossakin joten toivottavasti pysytte kuulolla. 

Meillä menee hyvin.

Väsyneenä voi tietty vähän ärsyttää, mutta moneen aiempaan ongelmaan on löytynyt vastaus ja vertaistuki ja kaikki on puhuttu puolison kanssa auki ja selväksi.

Uuden kulttuurin opettelu ja oman jättäminen taakse ei ole helppoa.

Tämä oli toinen uuden vuoden vaihtuminen jonka vietimme yhdessä, tällä kertaa ilman lapsia, kaupungin järjestämää ilotulitusta katsellen.

Vuodelle 2017 on ladottu paljon lupauksia ja toiveita harteille!

 

Listaan tähän joitakin jotta muistaisimme ne itsekin

* pliis se oleskelulupa!

* miehen ammatilliset opinnot alkuun

* mulle työpaikka / uudet opinnot

* terveyteen panostaminen (miehen tupakoinninlopetus!)

* häiden juhliminen

* matkustaminen 

* keskittää energia siihen että me kaksi seisomme yhdessä maailmaa vastaan, emmekä toisiamme.

Ja tietty love, love & love ! <3

Toivon että vuosi 2017 on teille kaikille 

hyvä, parempi, paras!

Että se tuo teille hyviä vastauksia, 

onnea, kultaa ja currya!

Musiikkia, naurua, ilon kyyneleitä ja esteiden voittamisia!

Toivon että tämä vuosi on jokaista edellistäkin parempi ja löydätte oman paikkanne ja voimanne ja rakkautenne joka päivä!

yhteydenotot ja tie vertaistukiryhmään:

irakilaisenvaimo@gmail.com

Blogihiljaisuus

 

Hiljaisuus

 

 Hei. Huomannette että blogissa on ollut hiljaiseloa.

 

Sanotaan nyt vaikka, että meillä on mennyt niin hyvin ettei ole ollut tarvetta purkaa aivosolmuja tänne. 

 

 Me ollaan elelty normiarkea ilman isompaa draamaa, huh.

Lasten kanssa ulkoilua, kerhoon viemistä ja hakemista.

Miehen työharjoittelu ja treenit.

Itse oon koittanut levätä ja eheytyä.

Yhdessä ollaan kierrelty kirpputoreja ja sisusteltu hiukan, mikä onkin yks meidän lempijuttuja yhdessä ja piristänyt mieltä paljon!

 Valmistellaan joulun tuloa, kohtahan se jo on!

Olen perustanut facebookiin vertaistukiryhmän.

Vertaistueksi turvapaikanhakijoiden (suomalaisille) puolisoille. 

  

Ryhmä on salainen ja siihen pääsee jäseneksi minun kauttani.

Olen todella iloinen että meitä on siellä jo joitain ja lisää toivotaan että saadaan hyvää keskustelua aikaiseksi. 

 Jos haluat ryhmään mukaan laitathan minulle sähköpostia

irakilaisenvaimo@gmail.com 

 

Hyvää joulun odotusta kaikille! :) 

Taas laulattaa

Hyvä päivä, taas laulattaa.

 

 

Tää kertoo siitä että täällä menee paremmin.

Me oltiin isänpäivänä seurakunnan perhemessussa. 

Lapset on seurakunnan kerhossa joten me mentiin koko perhe kirkkoon sunnuntaina ja lapset lauloi siellä muiden kerholaisten joukossa. Oon viimeksi käynyt kirkossa varmaan jonkun ystävän häissä mutta teini-iässä olin aktiivinen seurakuntanuori. Edellisestä messusta on varmasti vuosia.

 Muslimimieheni on käynyt kirkossa joskus kotimaassaan Irakissa, jossa muslimit ja kristityt voivat olla hyvinkin ystäviä keskenään mutta meille molemmille tämä oli ensimmäinen vierailu meidän lähikirkossa.

Lapset jaksoivat istua koko messun todella hienosti vaikka papin puheesta ei saanutkaan mitään selvää ja kirkkoväestä varmaan puolet oli lapsia joten melu oli melkoinen.

Messun jälkeen osallistuimme isänpäiväkahville.

 

 Tunsin todella suurta ylpeyttä meidän perheestä.

Mies on ottanut alusta asti lapset "omikseen" ja nyt kun hän on ollut lasten elämässä mukana hiukan alle vuoden, kutsuvat he häntä satunnaisesti isäksi ja puhuvat että heillä on kaksi isää. Tää jos jokin lämmittää miehen sydäntä.

Olen kiitollinen että olen löytänyt miehen jolle lasteni huolenpito ja kasvattaminen ovat kunnia-asioita. 

Puolison rooli

Minun ei tarvitse pyytää häneltä "lastenhoitoa"

vaan hän on tasavartainen vanhempi taloudessamme. 

Myös tasavertainen kotitöiden suhteen, vaikka tuntuu kyllä että hän ottaa enemmän vastuuta ruoanlaitosta ja siivouksesta kuin minä.... 

Välillä mietin miten itse olisin selviytynyt hänen iässään kaikesta siitä mistä hän suoriutuu mallikkaasti vieraassa maassa, vieraalla kielellä.

Ja taas tunnen ihailua ja kiitollisuutta. 

Mieheni on mieletön motivaatiopuheiden pitäjä.

Vuoden yhdessäolon aikana olen saanut enemmän kannustusta ja motivointia kuin koko elämäni aikana yhteensä. 

Myös hänen vanhempansa uskovat minuun ja rakastavat lapsiani. 

Lähetimmekin isänpäiväonnittelut myös irakin papalle videon muodossa.

 

Valkea maa

Kun lumi satoi viime viikolla, valaistui koko maa ja mieli. 

Minulle tulee välittömästi jouluinen olo lumesta enkä varmasti ole ainoa. 

Viime jouluna muistan käyttäneeni syystakkia, 

nyt on kaivettu jo talvivaatteet esiin.

Melkein päivittäin ollaan katseltu pulkkailevia lapsia mäessä glögimukit kädessä.

Mieli on parempi ja välillä pörrätään kuin vastarakastuneet.

<3 <3 <3 

Stressi ei oo poistunut mutta sitä on helpompi sietää.

 irakilaisenvaimo@gmail.com